Pois mukavuusalueelta

Mikä on oma epämukavuusalueesi?

Tämä kysmys olisi pitänyt kysyä silloin kun olin 15-vuotias. Puekuduin Ramonesin paitaan ja kuulokkeet aina korvilla. En puhunut kenellekkään, harvoin edes itselleni. Muistan kuinka inhottavaa ja ahdistavaa oli joutua tekemään ryhmätehtäviä, ylipäätänsä puhua ihmisille. Jopa sukujuhlat tuntuivat aivan hirveiltä mikä jälkeenpäin kuulostaa typerältä. Aivan luonnollinen asia.

Olen vuosien saatossa päässyt yli omista mukavuusalueista ja päivittäin menen epämukavuusalueelle kaikissa asioissa. "En halua lähteä kahville yksin." Hetken päästä olen kahvilla, yksin. Oikeastaan minusta on tullut aikamoinen epämukavuusalue -addikti. Joka ikinen päivä pistän itseni epämukavuusalueelle ja hetken päästä mietin miksi yksin kahvilla istuminen on voinut tuntua hirveältä, jopa se ajatus yksin olemisesta. Nykyään saan suurta nautintoa siitä, että uskallan lähteä yksin vaikka yökerhoon, yksin juttelemaan ihmisille ja olen saanut paljon huikeita ystäviä. Se tunne on älytön kun olet ylpeä itsestäsi.

Muistan lukio ajoiltani tytön joka pyysi, ettei hänelle puhuta koko kolmeen vuoteen jonka lukiossa istuimme. Opettajat luulivat, että häntä kiusattiin mutta oli itse mennyt kertomaan opettajille ettei yksinkertaisesti halua olla tekemisissä kenenkään kanssa. Itse mietin tätä asiaa melkein viikon, olin silloin vielä hyvin hiljainen enkä puhunut kenellekkään: "Onko toi Maria vähän outo kun se ei puhu mitään?" Nykyään minut tunnetaan siitä etten ole hiljaa. Silloin minulle valkeni se, että tässä elämässä ei pärjää jos ei osaa mennä epämukavuus alueelle. Et pärjää ihmisten kanssa jos olet epäsosiaalinen, et puhu etkä kommunikoi. Sinä päivänä tein ensimäisen siirtoni ja istuin aivan tuntemattomien ihmisten pöytään ja ketään, ei ketään pitänyt minua outona. Se fiilis oli silloin aivan huikea ja sen jälkeen olen päivittäin lähtenyt mukavuusalueeltani ihan vaikka kokeilemalla uuta kampausta. En samaistu lauseeseen: "en uskalla, en halua". Vaikka en uskalla lähteä yksin kahvilaan istumaan, teen sen silti ja olo on huikea.