perjantai 28. elokuuta 2015

Pois mukavuusalueelta

Mikä on oma epämukavuusalueesi?

Tämä kysmys olisi pitänyt kysyä silloin kun olin 15-vuotias. Puekuduin Ramonesin paitaan ja kuulokkeet aina korvilla. En puhunut kenellekkään, harvoin edes itselleni. Muistan kuinka inhottavaa ja ahdistavaa oli joutua tekemään ryhmätehtäviä, ylipäätänsä puhua ihmisille. Jopa sukujuhlat tuntuivat aivan hirveiltä mikä jälkeenpäin kuulostaa typerältä. Aivan luonnollinen asia.

Olen vuosien saatossa päässyt yli omista mukavuusalueista ja päivittäin menen epämukavuusalueelle kaikissa asioissa. "En halua lähteä kahville yksin." Hetken päästä olen kahvilla, yksin. Oikeastaan minusta on tullut aikamoinen epämukavuusalue -addikti. Joka ikinen päivä pistän itseni epämukavuusalueelle ja hetken päästä mietin miksi yksin kahvilla istuminen on voinut tuntua hirveältä, jopa se ajatus yksin olemisesta. Nykyään saan suurta nautintoa siitä, että uskallan lähteä yksin vaikka yökerhoon, yksin juttelemaan ihmisille ja olen saanut paljon huikeita ystäviä. Se tunne on älytön kun olet ylpeä itsestäsi.

 photo comfortzone_zpsejbf7dfk.jpg

Muistan lukio ajoiltani tytön joka pyysi, ettei hänelle puhuta koko kolmeen vuoteen jonka lukiossa istuimme. Opettajat luulivat, että häntä kiusattiin mutta oli itse mennyt kertomaan opettajille ettei yksinkertaisesti halua olla tekemisissä kenenkään kanssa. Itse mietin tätä asiaa melkein viikon, olin silloin vielä hyvin hiljainen enkä puhunut kenellekkään: "Onko toi Maria vähän outo kun se ei puhu mitään?" Nykyään minut tunnetaan siitä etten ole hiljaa. Silloin minulle valkeni se, että tässä elämässä ei pärjää jos ei osaa mennä epämukavuus alueelle. Et pärjää ihmisten kanssa jos olet epäsosiaalinen, et puhu etkä kommunikoi. Sinä päivänä tein ensimäisen siirtoni ja istuin aivan tuntemattomien ihmisten pöytään ja ketään, ei ketään pitänyt minua outona. Se fiilis oli silloin aivan huikea ja sen jälkeen olen päivittäin lähtenyt mukavuusalueeltani ihan vaikka kokeilemalla uuta kampausta. En samaistu lauseeseen: "en uskalla, en halua". Vaikka en uskalla lähteä yksin kahvilaan istumaan, teen sen silti ja olo on huikea.

Mancave

Man3 photo image_zpszcjornm6.jpg



Saimme luettavaksi Jani Niipolan kirjoittaman artikkelin miesluolista eli mancave. "Miesluola on paikka, jossa mies laatii omat sääntönsä ja rentoutuu. Mutta jokaisella ei ole omaa musiikkihuonetta, baaria, tv-teatteria tai edes autotallia. Ratkaisu on ulkoistettu mancave."

Kuvat ovat artikkelista otettuja ja ideamme on miettiä miksi tämä miesluola on hyvin toteutettu ja miksi taas ei.
Seinät ovat hyvin mustanpuhuvia kuin myös huonekalut. Tummaa nahkaa, tummaa puuta, pääkalloja ja vintagea. Itse henkilökohtaisesti pidän visualisesta toteutuksesta suuresti. Vaikka huoneet ovat tummia niin silti se ei ole synkkä. Huoneita koristaa pienet yksityiskohdat mitkä tekevät huoneesta lumoavan hienon. Tietysti, kun huoneet ovat suunniteltuja miehille, tummat sävyt ja "olut" -meininki kuuluu asiaan. Pinkit seinät ja valkoiset yksityiskohdat tekisivät miesluolista enemmän naisellisia ja se ei todellakaan ole näissä se tarkoitus.

Vaikka huoneet ovat tummia, valoja ja lamppuja löytyy silti paljon mutta hillitysti ja juuri oikeilta paikoilta. Huoneissa ei ole mitään turhaa ja pöydiltäkin on heitetty kaikki turhat pois -näihin on hyvä nostaa jalat ja rentoutua. Todellinen "luksusluola".

Kahvilassa toimii sisustus ja tunnelma. "Kaikki on kaupan". Cafe Kokon isäntä Pasi Kokko etsii tuotteita ympäri maailmaa ja siksi esineitä yhdistää aitous, americana ja vintage. Hän myös lupailee harvinasia kahvilaatuja. Kahvilaa yhdistää erikoiset kahvit ja rentoutunut fiilis. Näyttävässä tilassa siis toimii kaksi yritystä: suosittu kahvila niin naisten kuin miestenkin mieleen Cafe Kokko sekä äijämäisen vintage sisustukseen erikoistunut Roomage.


Man2 photo image_zpsouytzcgn.jpg
 
Pinkomo, miesten vaateliike, joka on erikoistunut moottoripyöräkulttuuriin sekä amerikkalaisiin ja amerikkalaishenkisiin työvaatteisiin. Made in USA:n henki on Pinkomossa vahva. Liike sijaitsee Helsingissä Albertinkadulla. Yrittäjänä toimii Mikko Sorvala. Tyypillinen Pinkomon asiakas on parrakas, ruutupaidallinen 30-40-vuotias mies. "Carage" -mies. Vaikka liike on suunnattu miehille uskon, että itse menisin pyörähtämään liikkeessä ihan vain vakoilemassa liikkeen sisustusta sekä visualista ilmettä. Mahtava.


Man1 photo image_zpsjhasfazf.jpg

maanantai 24. elokuuta 2015

Kultainen leikkaus

Kultainen leikkaus eli kultainen suhde saadaan, kun jana jaetaan kahteen osaan niin, että lyhyemmän osan suhde pidempään osaan on sama kuin pidemmän osan suhde koko janaan. Kultainen suhde on tällöin pidemmän ja lyhyemmän jako-osan pituuksien suhde. "Yeah, that makes sense!" 
  1. Ihmissilmää miellyttää yleensä kulttuurisesta taustasta riippumatta tietyt perusmuodot ja sommitelmat. Antiikin kreikkalaiset pohtivat ”täydellisen muodon” problematiikkaa ja päätyivät kultaiseen leikkaukseen, jossa jana jaetaan kahteen osaan siten, että pidemmän osan suhde koko janan pituuteen on yhtä suuri kuin lyhyemmän osan suhde pidempään osaan.
  2. Ehkä kuvataiteiden käytetyin ja yleisin sommittelu sääntö, jota käytettiin jo antiikin Egyptissä ja Kreikassa. Kultainen leikkaus perustuu matemaattisiin suhteisiin. Kultainen leikkaus tarkoittaa kuva-alan jakamista vaakasuunnassa kolmeen osaan sekä pystysuunnassa kolmeen osaan, siten että osien suhde on 8:13 tai yksinkertaistettuna 2:3.
  3. Kultaisessa leikkauksessa pyritään sijoittamaan kuvan kohde tai kohteet näihin diagonaalien leikkauspisteisiin. On muisteettavaa, että kultainen leikkaus on kuvan sommittelua helpottava menetelmä, jota voi soveltaa lähes kaikessa kuvataiteissa, kuten piirtämisessä, maalaamisessä kuin myös valo- ja videokuvauksessa.
  4. Kultaisen leikkauksen mittasuhteet näkyvät luonnossa esimerkiksi kukkien kasvustojen ja niiden sivuhaarojen välisissä suhteissa sekä simpukankuorien ja eläinten sarvien muodoissa.
  5. Yksinkertaistettuna kultainen leikkaus tarkoittaa janan jakoa suhteessa 2:3. Tällöin janan pitemmän osan suhde lyhyempään on sama kuin koko janan suhde pitempään osaan.
  6. Kultainen leikkaus merkitsee taideteoksen sommittelussa ennen kaikkea yksityiskohtien suhdetta kokonaisuuteen. Olennaista on mihin kohtaan kuvaa hahmot tai esineet sijoitetaan.
  7. Taiteilijat eivät silti useinkaan noudata viivoitusta tai kultaisen leikkauksen mukaista sijoittelua orjallisesti. Yleensä kultainen leikkaus syntyy kuvaan aivan luonnostaan.
 photo 0556.1_zpsjkfenw1a.jpg


"Maria Wiikin Vanha nainen sairasvuoteellaan -teoksessa naisen tunteita ilmaisevat hänen  kasvonsa ja kätensä. Molemmat on sommiteltu kultaisen leikkauksen mukaisesti. Jos jaat kuvan mielessäsi ruudukoksi, kasvot ovat vaakasuoraan oikealta vasemmalle katsottuna suunnilleen kolmannessa ja kädet pystysuoraan ylhäältä alaspäin laskettuna niin ikään kolmannessa ruudussa."



Myymälä omin silmin

Olen ollut myyjänä monia vuosia ja siksi silmäni myymälän ulkonäköön on parantunut aina vuosi vuodelta. Joko katseeni kiinnittyy luovaan ulkonäköön tai pelkistettyyn konseptiin joka on jokaisessa samassa myymälässä samanlainen. Esimerkiksi H&M. Tämä myymälä näyttää joka kaupungissa ja maassa täysin melkein samalta kun taas esimerkiksi Pentikin upeasti tuotetut pöydät kiinnittävät katseen oli sitten joulu tai kesä. 

Myymälä koostuu useista pöydistä ja useimmiten vaaterekeistä sekä hyllyköistä. Nämä aiheuttavat usein tuskan hikeä asiakkaille jos nämä ovat sommiteltu pitkin poikin sitä enempää ajattelematta. Myös sotkuiset vaatekasat, pistävä valaistus sekä myyjän nyrpeä ilme saa ainakin minut kääntymään ovelta pois, no-no. 

Ennenkuin itse aloitin asiakaspalvelijana mietin usein miksi myymälät näyttävät erilaisilta ja miksi joissakin on äärettömän hyvin suunnitellut pöydät, vaatteet, värit, koristeet ja tunnelma. Heillä on yksinkertaisesti ollut hyvät visualistit. Pohdin myös kuukausi takaperin ennen opintojani "miksen voisi tehdä visualistin töitä ilman ammattia? Miksi useat myymälät vaativat visualistin ammatin?" No totuushan on se, että ne myymälät joissa ei toimi alaan koulutettu visualisti niin on prosenttuaalisesti huonommassa hapessa kuin ne joilla on koulutetut asiantuntijat työhön. Jo viikon aikana visualistin opinnoissa opin ymmärtämään miksi tietyt tuotteet kuuluvat olla tietyissä paikoissa, mitkä ovat kiintopisteitä ja miksi valotus on erittäin tärkeää. Se, että maanläheisen vihreän ja kirkkaan kirkuvan punaisen laittaa keskellä kesää yhteen pöytään on suht huono ratkaisu. Visualistin työssä täytyy osata ja tietää todella paljon väreistä, kulmista ja ties mistä. 

 photo kuva1_zps4xdltmss.jpg
Silloin kun myymälä näyttää hyvältä, myyjät ovat pirteitä ja koko myymälän olemus on koottu huomattavan tarkasti, se on hyvä myymälä. Pienikin yksityiskohta kiinnittää katseen ja tekee myymälästä "kauniin" jos niin voi sanoa. Myymälän toteutus on onnistunut kun visualisti on miettinyt "ouside of the box". Itse rakastan kultaa, vaaleanpunaista ja antiikkia. Se ei silti tarkoita, että visualistina työssäni tekisin vain vaaleanpunaisia hattaroita seinille ja kultaisin jokaisen vaatekappaleen. Täytyy osata ajatella miltä se muiden silmiin näyttää, pelkästään omat kiinnostuksen kohteet eivät voi vaikuttaa myymälän ulkonäköön. On paljon asioita mihin katse kiinnittyy heti sisäänasutessa, ovatko lasit puhtaat vai onko niissä tassutellut tahmatassu ja lattiaakaan ei ole pesty, like never. Onko jotain värimaailmaa seurattu? Onko tuotteet oikeilla paikoilla? Onko myymälässä valoja? Toimiiko ne? Onko myymälässä raskas haju jonka syystä ei siellä viihdy? Ovatko myyjät iloisia ja reippaita muttei päällekäyviä? 
Kaikki vaikuttaa myymälässä viihtymiseen ja faktahan on se, ettei kaikkia voi miellyttää mutta visualisti tietää mikä on asiakkaalle enemmän kuin vähemmän miellyttävää.


 photo kuva2_zpstah7d7yz.jpg