#esillepanotekniikat #tarjoustuotteet #henkarointi #rekit #hyllyesillepanot #rytmi #ryhmät #katseenkorkeus #tiivistäminen #siisteys #käyttöyhteystuote #sommittelu #täyttöaste
Itse rakentaessani esillepanoja olen huomannut sen, että miten tuotteet kuuluu rakentaa oikein. (Taas: omasta mielestäni) Siis niin, että ajattelee koko ajan asiakkaan silmin, miten ja missä tietty tuote kuuluisi olla. Mikä alue seinästä ja pöydästä on sellainen kohta joka kiinnittää asiakkaan huomion asiakkaan kävellessä siitä ohi, eli mitä kohtaa seinästä tai pöydästä asiakas ensimmäisenä katsoo. Etupöytä on näissä se tärkein, jos etupöytä on sekainen ja sekainen sisällöltään, asiakas ei välttämättä edes astu sisään, eikä varsinkaan kyseistä pöytää edes vilkaise sen enempää ja moni hyväkin tuote jää näkemättä.
Itse olen monia satoja seiniä ja pöytiä Tigerilla tehneenä kironnut kun jokin tuote ei yksinkertaisesti pöydälle tai seinälle sovi mutta siihen se vain on pakko laittaa, ettei esimerkiksi keltaisesta seinästä yksi keltainen ole mustalla seinällä roikkumassa. Tuote on siis sijoitettava ns. jemmaan jonka asiakas huomaa kun on tullut seinän luo lähemmäksi. Itse olen myös aikamoinen värinatsi. En voi sietää sitä, että 4 erisävyistä keltaista on laitettu samalla seinälle vierekkäin. vaan niitä pitäisi erotella muillä sävyillä kuten harmaalla sekä valkoisella ja tehdä alueita.
Kuolleet tuotteet ovat myös hankalia, eli siis tuotteet joita ostetaan ehkä kerran kuukaudessa jos sitäkään. Minne ihmeessä tämmöiset tunkee häiritsemästä muita myyviä tuotteita? Ei niitä poiskaan voi ottaa, niin ne täytyy vain sommitella sinne mukaan, näille tuotteille ei anneta erityisemmin tilaa sillä liikaa tilaa vie pari kuollutta tuotetta kun asiakkaan saa houkuteltua seinälle myyvillä tuotteilla. Tottakai se on hieno ajatus laittaa kuollutta tuotetta enemmän esille, jotta se näkyisi paremmin, mutta virhe siinä on se, että se vie tilaa paremmilta tuotteilta mitkä oikeasti myyvät.
Tämä on hyvin laaja-alue myymälästä ja tätä varten teinkin mind-mapin helpottamaan kulkua. Pahoittelen jos teksti on sekavaa ja ei oikein pysy kärryillä, minulla on huono tapa vain kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa ja yhtäkkiä olen kirjoittanut tuhat sivuisen romaanin ilman päätä ja häntää. Olen yrittänyt vähän laittaa tekstejä oikeille paikoille ja tekstiryhmiin. Mind-map auttaa avaamaan tekstejä. Lisäsin myös tummennettuja kohtia tekstiin joista näkee mistä minä höpäjän.
Esillepanoja on monenlaisia riippuen myymälästä. Toisilla suurinosa tuotteista on seinillä, toisilla myös lattioilla ja toisilla pöydillä. Myöskin henkareiden ja rekkien käyttö riippuu myymälästä. Tietysti jos on vaateliike, vaatteet kannattaa sijoittaa roikkumaan henkareille tai piikeille. Painavat tuotteet, esimerkiksi neuleet jotka menettävät muotonsa henkarilla, sijoitetaan pöydille. Näyttävät katseenkiinnittäjät yleensä hillitysti seinille. Muistan hyvin kun Gina Tricoolla työskentelin, miten ensimmäisiä kertoja opettelin näitä "hienoja sanoja" kuten rekit ja hälyttäminen. Piti vetää hihasta kun ei ollut hajuakaan mitä piti tehdä tai mitä hakea varastolta. Rintaliivien oikeatapa henkaroida oli kuin pirun keksimä idea ja jokainen on varmasti myymälässä tavannut puisiin farkkuhenkareihin joita kuuluu taittaa toiseen suuntaan ja laittaa farkut sinne väliin... Jep, olen ollut ihan yhtä ymmälläni näiden kanssa joskus.
Tuotteilla useimmiten on omat ryhmänsä myymälässä esimerkiksi kamppisalue, mustavalko seinä, meikit, alusasut, denim osasto, tarjoustuotteet, värikkäät jne. (esim. Gina) Asiakkaalle parhainhan on alueet, jotta yhtä sinistä farkkupaitaa ei löydy monesta eripaikasta myymälää. Tai jos asiakas etsii Marimekon kulhoa, niin se ei löydy Arabian seasta. (Paitsi tietysti kattaukset, joissa yritetään yhdistellä monia tuotteita jotka saavat kattauksen näyttämään upealta.) Ainahan jos näet mallinuken päällä kivan hameen, tämä hame kuuluisi löytyä rekistä tai pöydältä nuken vierestä. Kaikkialla ei näin kuitenkaan ole.
Käyttöyhteystuotehan tarkoittaa sitä, että kun ostat esimerkiksi housut, sinulle tarjotaan siihen sopivaa vyötä. Tai ostat mekon ja myyjä kyselee löytyykö sukkahousuja. Olet kahvilassa ja myyjä kertoo, että kahvin kanssa tarjouksessa olisi kakkupalanen. Lisämyynti tarkoitti sitä, että kassan vieressä notkuu karkkeja, kynsilakkoja ja sukkia joita myyjä ohimennen tarjoaa sinulle maksuhetkellä.
Myymälän ja sen sisäänkäynnin on oltava siisti, hyvin valaistu ja helppokulkuinen myös liikuntarajoitteisille. Rekit ja dogit jne. täytyy sovittaa niin, että jokainen pääsee kulkemaan myymälässä. Asiakkaan täytyy nähdä tuotteita, oli sitten pieni tai iso. Tuotteet jotka ovat korkealla, pitiäisi löytyä myös alempaa tai ainakin olla myyjä aina saatavilla. Katseenkorkeus on siis merkittävä. Tigerilla pienet tuotteet sijoitetaan silmän korkeudelle. Isoja tuotteita on helppo napata yläriviltä koska niistä saa alareunasta kiinni. (Heh, tigeriin on helppo aina verrata kun siellä on kaikkea!)
Esillepanoja on monenlaisia riippuen myymälästä. Toisilla suurinosa tuotteista on seinillä, toisilla myös lattioilla ja toisilla pöydillä. Myöskin henkareiden ja rekkien käyttö riippuu myymälästä. Tietysti jos on vaateliike, vaatteet kannattaa sijoittaa roikkumaan henkareille tai piikeille. Painavat tuotteet, esimerkiksi neuleet jotka menettävät muotonsa henkarilla, sijoitetaan pöydille. Näyttävät katseenkiinnittäjät yleensä hillitysti seinille. Muistan hyvin kun Gina Tricoolla työskentelin, miten ensimmäisiä kertoja opettelin näitä "hienoja sanoja" kuten rekit ja hälyttäminen. Piti vetää hihasta kun ei ollut hajuakaan mitä piti tehdä tai mitä hakea varastolta. Rintaliivien oikeatapa henkaroida oli kuin pirun keksimä idea ja jokainen on varmasti myymälässä tavannut puisiin farkkuhenkareihin joita kuuluu taittaa toiseen suuntaan ja laittaa farkut sinne väliin... Jep, olen ollut ihan yhtä ymmälläni näiden kanssa joskus.
Tuotteilla useimmiten on omat ryhmänsä myymälässä esimerkiksi kamppisalue, mustavalko seinä, meikit, alusasut, denim osasto, tarjoustuotteet, värikkäät jne. (esim. Gina) Asiakkaalle parhainhan on alueet, jotta yhtä sinistä farkkupaitaa ei löydy monesta eripaikasta myymälää. Tai jos asiakas etsii Marimekon kulhoa, niin se ei löydy Arabian seasta. (Paitsi tietysti kattaukset, joissa yritetään yhdistellä monia tuotteita jotka saavat kattauksen näyttämään upealta.) Ainahan jos näet mallinuken päällä kivan hameen, tämä hame kuuluisi löytyä rekistä tai pöydältä nuken vierestä. Kaikkialla ei näin kuitenkaan ole.
Käyttöyhteystuotehan tarkoittaa sitä, että kun ostat esimerkiksi housut, sinulle tarjotaan siihen sopivaa vyötä. Tai ostat mekon ja myyjä kyselee löytyykö sukkahousuja. Olet kahvilassa ja myyjä kertoo, että kahvin kanssa tarjouksessa olisi kakkupalanen. Lisämyynti tarkoitti sitä, että kassan vieressä notkuu karkkeja, kynsilakkoja ja sukkia joita myyjä ohimennen tarjoaa sinulle maksuhetkellä.
Myymälän ja sen sisäänkäynnin on oltava siisti, hyvin valaistu ja helppokulkuinen myös liikuntarajoitteisille. Rekit ja dogit jne. täytyy sovittaa niin, että jokainen pääsee kulkemaan myymälässä. Asiakkaan täytyy nähdä tuotteita, oli sitten pieni tai iso. Tuotteet jotka ovat korkealla, pitiäisi löytyä myös alempaa tai ainakin olla myyjä aina saatavilla. Katseenkorkeus on siis merkittävä. Tigerilla pienet tuotteet sijoitetaan silmän korkeudelle. Isoja tuotteita on helppo napata yläriviltä koska niistä saa alareunasta kiinni. (Heh, tigeriin on helppo aina verrata kun siellä on kaikkea!)
Täyttöasteita on erilaisia. Joissain "hulivili"paikoissa tuotteilla ei ole mitään väliä missä korkeudella, millaisen tuotteen vieressä toinen tuote on tai missä kohtaa myymälässä tuote on. Esimerkisi kun kävelet Salessa, motonetissä tai tokmannissa, piikit on siellä sun täällä ja yksi tuote roikkuu melkein katossa ja sitä seuraava tuote kaksi riviä alempana reunassa. Kun vähän ajattelisi tuotteiden sopivuutta keskenään ja niiden ryhmittelyä, tulisi niistäkin seinistä myyvempiä. Täytyy katsoa myymälää asiakkaan silmin eikä vain tökätä tuotetta johonkin. Värikkäät tuotteet antavat toisilleen kontrastia ja tiettyjä tuotteita ei kuulu laittaa pöydälle, kuten esimerkiksi talvitakit.
H&M rekit ovat pullollaan kaikkia kokojan montaa kappaletta, ehkä sen syystä, että myymälä on niin suuri ja koko ajan ei ole aikaa hakea asiakkaalle varastosta tiettyä kokoa. Kun taas Carlingsilla on samaa kokoa roikkumassa vain kaksi eli asiakkaalle tuodaan varastosta toinen koko jos se on loppunut myymälän puolelta.
Pöydillä runsaus myy vain jos pöytä on siisti. Tuotteet kuuluu myös olla niin, että asiakas näkee kaukaata tuotteen mikä se on, eikä vain vasta sitten kun asiakas on tuotteen yläpuolella. Myös seinillä pienet tavarat on hyvä sijoittaa silmänkorkeudelle ja siitä tasaisesti ylös ja alaspäin. Lattiantasolle on turha laittaa pientä tavaraa, ei sinne kukaan katso. Myös valkoista seinää ei kannata täyttää valkoisella tuotteella koska se ei yksinkertaisesti osu silmään. Ei edes ylin rivistö voi olla valkoinen koska asiakkaan silmä ei sitä erota.
Sommittelu ja täyttöaste näkyy hyvin esim. Pentikissä. Hyllyihin pinotaan tuotteita runsaasti, niin ettei kaappi näytä tyhjältä muttei myöskään niin ettei asiakas saa lautasta ulos kaapista. Kaikki tuotteet on frontattu eteen ja valot kohdistettu tuotteisiin. Tuotteet on lajiteltu astiaston mukaan jotta asiakkaan on helppo löytää esimerkiksi Arabian lautanen. Toisia tuotteita myös yhdistellään toiseen sarjaan antaen asiakkaalle ideoita. Pentik onkin täynnä lahjaideoita.
Pöydillekkin sommittaessa tuotteita, pitää ottaa huomioon sen viereinen tuote. Ethän sinä nyt koko pöytää mustilla vaatteilla kokoa. Täytyy löytyä syvyyttä väreistä. Muistan kun Carlingsilla kokosin pöytiä ja seiniä. Ensin seinä valmiiksi ja kaikki loput vaatteet jotka ei sopinut seinälle, laitoin seuraavaan ja sitten taas seuraavaan. Ja kaikki ne tuotteet jotka eivät menneet mihinkään seinälle, päätyivät rekille seinän alapuolelle järjestyksessä: värillinen, tumma, värillinen, vaalea, värillinen, tumma jne.
Pöydillä runsaus myy vain jos pöytä on siisti. Tuotteet kuuluu myös olla niin, että asiakas näkee kaukaata tuotteen mikä se on, eikä vain vasta sitten kun asiakas on tuotteen yläpuolella. Myös seinillä pienet tavarat on hyvä sijoittaa silmänkorkeudelle ja siitä tasaisesti ylös ja alaspäin. Lattiantasolle on turha laittaa pientä tavaraa, ei sinne kukaan katso. Myös valkoista seinää ei kannata täyttää valkoisella tuotteella koska se ei yksinkertaisesti osu silmään. Ei edes ylin rivistö voi olla valkoinen koska asiakkaan silmä ei sitä erota.
Sommittelu ja täyttöaste näkyy hyvin esim. Pentikissä. Hyllyihin pinotaan tuotteita runsaasti, niin ettei kaappi näytä tyhjältä muttei myöskään niin ettei asiakas saa lautasta ulos kaapista. Kaikki tuotteet on frontattu eteen ja valot kohdistettu tuotteisiin. Tuotteet on lajiteltu astiaston mukaan jotta asiakkaan on helppo löytää esimerkiksi Arabian lautanen. Toisia tuotteita myös yhdistellään toiseen sarjaan antaen asiakkaalle ideoita. Pentik onkin täynnä lahjaideoita.
Pöydillekkin sommittaessa tuotteita, pitää ottaa huomioon sen viereinen tuote. Ethän sinä nyt koko pöytää mustilla vaatteilla kokoa. Täytyy löytyä syvyyttä väreistä. Muistan kun Carlingsilla kokosin pöytiä ja seiniä. Ensin seinä valmiiksi ja kaikki loput vaatteet jotka ei sopinut seinälle, laitoin seuraavaan ja sitten taas seuraavaan. Ja kaikki ne tuotteet jotka eivät menneet mihinkään seinälle, päätyivät rekille seinän alapuolelle järjestyksessä: värillinen, tumma, värillinen, vaalea, värillinen, tumma jne.
Tarjoustuotteita näkyy miltei jokaisessa myymälässä. Useimmiten talvivaatteita myydään halvalla pois kesän tieltä ja toisinpäin. Tarjousalueet sijaitsevat useimmiten myymälässä vähän syrjemmällä, sillä uudet tuotteet ovat a-alueella. Tarjoustuotteet huomaa yleensä erivärisistä hintalapuista, useimmiten oranssista "uudesta hinnasta", Myös "SALE" kyltein houkutellaan asiakas myymälään ja asiakas lähteekin myymälästä useimmiten kevään uutustuotteiden kanssa.
Itse rakentaessani esillepanoja olen huomannut sen, että miten tuotteet kuuluu rakentaa oikein. (Taas: omasta mielestäni) Siis niin, että ajattelee koko ajan asiakkaan silmin, miten ja missä tietty tuote kuuluisi olla. Mikä alue seinästä ja pöydästä on sellainen kohta joka kiinnittää asiakkaan huomion asiakkaan kävellessä siitä ohi, eli mitä kohtaa seinästä tai pöydästä asiakas ensimmäisenä katsoo. Etupöytä on näissä se tärkein, jos etupöytä on sekainen ja sekainen sisällöltään, asiakas ei välttämättä edes astu sisään, eikä varsinkaan kyseistä pöytää edes vilkaise sen enempää ja moni hyväkin tuote jää näkemättä.
Itse olen monia satoja seiniä ja pöytiä Tigerilla tehneenä kironnut kun jokin tuote ei yksinkertaisesti pöydälle tai seinälle sovi mutta siihen se vain on pakko laittaa, ettei esimerkiksi keltaisesta seinästä yksi keltainen ole mustalla seinällä roikkumassa. Tuote on siis sijoitettava ns. jemmaan jonka asiakas huomaa kun on tullut seinän luo lähemmäksi. Itse olen myös aikamoinen värinatsi. En voi sietää sitä, että 4 erisävyistä keltaista on laitettu samalla seinälle vierekkäin. vaan niitä pitäisi erotella muillä sävyillä kuten harmaalla sekä valkoisella ja tehdä alueita.
Kuolleet tuotteet ovat myös hankalia, eli siis tuotteet joita ostetaan ehkä kerran kuukaudessa jos sitäkään. Minne ihmeessä tämmöiset tunkee häiritsemästä muita myyviä tuotteita? Ei niitä poiskaan voi ottaa, niin ne täytyy vain sommitella sinne mukaan, näille tuotteille ei anneta erityisemmin tilaa sillä liikaa tilaa vie pari kuollutta tuotetta kun asiakkaan saa houkuteltua seinälle myyvillä tuotteilla. Tottakai se on hieno ajatus laittaa kuollutta tuotetta enemmän esille, jotta se näkyisi paremmin, mutta virhe siinä on se, että se vie tilaa paremmilta tuotteilta mitkä oikeasti myyvät.
 |
| Tässä Tukholman vanhankaupungin söpö pikku herkku ikkuna.Ei tämmösii Suomessa ole.... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit myös laittaa viestiä sähköpostiini, marialiciousblog@gmail.com xoxo M